Yrjönkadun uimahalli avattiin vuonna 1928. Arkkitehti Väinö Vähäkallio suunnitteli uimahallin tavoitellen keskieurooppalaisen kylpylän tunnelmaa. Komeasti laatoitettujen allastilojen seurana oli karut sauna- ja pesuhuonetilat. Halli remontoitiin perusteellisesti 1990-luvun lopulla. Remontissa pyrittiin säilyttämään alkuperäinen miljöö ja melkoisen hyvin siinä mielestäni on onnistuttukin. Kolmikerroksisesta tilasta ensimmäinen kerros on varattu isolle uima-altaalle, toisessa kerroksessa on kolme saunaa ja kolmannessa kaksi saunaa ja pieni uima-allas.
Miesten käytössä toisen kerroksen sauna ja iso uima-allas on tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin kello 14-21 ja naisille vastaavasti keskiviikkoisin ja perjantaisin. Hinta on 10 euroa ja sisältää saunan ja uimisen lisäksi lepohytin, kylpytakin ja pyyhkeen.
Kolmannen kerroksen pienempi allas ja saunat on varattu miehille keskiviikkoisin ja perjantaisin. Naiset vuorostaan voivat saunoa siellä tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Aukioloajat samat kuin toisella kerroksella. Lepohytti on yhdeksän euroa ja tavallinen pukukoppi maksaa vitosen.
Saunahullut tutustuivat joulukuussa 2002 Yrjönkadun saunaan. Keskiviikkona tarjolla oli miehille siis kolmannen kerroksen sauna ja pieni uima-allas. Neljästä miehestä kolme sai tyytyä tavalliseen pukukoppiin sillä vain yhdelle löytyi vapaa lepohytti. Lepohytti on verhoilla eristetty pukeutumistila, jossa on myös sänky lepäilyä varten.
Saunoja kolmannessa kerroksessa on kaksi, tavallinen ja höyrysauna. Höyrysauna oli ihan mukava ja toimiva, mutta ei mitenkään erikoinen. Putkimaisen tilan kummassakin päässä oli ovi, mikä hiukan vähensi rauhallisuutta. Höyrysaunasta oli mukava pulahtaa lämpimään uima-altaaseen pulikoimaan. Varsinaisia uimasuoritteita ei pienessä altaassa juuri mahtunut tekemään.
Höyrysaunomisen ja uimisen jälkeen testattiin tavallinen puulämmitteinen sauna. Sauna oli oudosti rakennettu putkimainen kaakeloitu kapea tuubi. Kiuas pitkän seinän keskellä ja lauteet molemmin puolin. Myös täällä oli ovi kummassakin päässä putkea.
Löylyistä ei juuri voinut puhua, vettä sai lappaa ämpärillisin kiville ja siltikin lämpö muistutti lehmän henjaystä. Kun vielä jompi kumpi ovista oli jatkuvasti auki, villapaitaa tuli ikävä.
Vaikka puusauna oli pettymys, kokonaisuudessaan Yrjönkatu oli miellyttävä kokemus. Makkara-annokset ja ykkösoluet tuli altaan äärelle ja hytissä oli kuulemma mukava loikoilla. Sen verran kokemus jäi puutteelliseksi, että päätettiin homma ottaa uusiksi. Seuraavan kerran mennään heti kahdelta isolle puolelle, otetaan hytit jokaiselle ja varataan ykkpsen viereen oma kyytipoika Jägermeisteriä. Silloin voisi ehkä puhua herrasmiesten saunasta.
Teksti: IL