Kun Pitäjänmäen ankealta teollisuusalueelta kaartaa länteen päin Talin golfkenttää kohti, niin oikealle puolelle jää siirtolapuutarha ja sen laidalla oleva komea tervatusta hirrestä rakennettu mökki, joka suureksi riemuksemme osoittautuu saunaksi. Kesäaikaan se lämpiää tiistaisin ja torstaisin ja myös siirtolapuutarhan ulkopuoliset saunojat ovat hyvin tervetulleita.
Jo pukuhuoneessa voi aavistaa että saunalla on historiaa: kauniit hirret ja massiivipuusta tehdyt penkit kertovat menneen ajan rakennustyylistä. Sauna onkin rakennettu talkoilla ja valmistunut vuonna 1950. Siihen aikaan tuollaista jykevää puutavaraa vielä sai, nykyään kuulemma enää vain Lapista ja sieltäkin ainoastaan hyvilla suhteilla.
Mennetinä vuosina käyttäjiä on ilmeisesti ollut paljonkin, sillä jo pesuhuone osoittautuu todella isoksi. Saunan puolella sama runsaskätisyys jatkuu: lauteille mahtuu kevyesti parikymmentä ukkoa tai naista nauttimaan mahtavan kiukaan löylyistä. Jotenkin jo odottaa että tällaisessa saunassa kiuaskaan ei ole tavallisimmasta päästä. Puulämmitteinen se ei ole, koska tuliluukkua ei näy missään. Sähkösauna se ei tietenkään ole, kenties maakasulla lämpiävä? Siirtolapuutarhan kantasaunojat viimein ratkaisevat arvoituksen: kiuas lämpiää öljyllä! Öljypoltin on sijoitettu siististi seinän toiselle puolelle ja eikä saunaan tule minkäänlaista öljynkatkua. Mielenkiintoinen, menneeltä maailmalta tuulahtava tämä kiuasratkaisukin!
Aluksi me vierailijat olemme saunassa keskenämme ja tuntuu siltä ettemme saa kiukaasta oikein mitään irti. Vaikka kiuas onkin mahtava, sauna tuntuu sittenkin liian suurelta. Sitten sisään astuu eräs kantasaunojista ja paiskaa kiukaalle saman tien kymmenkunta kipollista vettä ja jopas lähtee! Heikompaa alkaa jo hirvittää, mutta silti löylyt ovat miellyttävän kosteat, eivät polttavan kuumat.
Saunan jälkeen on mukava vilvoitella kuistilla lipan alla. Näkymät ovat mukavan vehreät siirtolapuutarhaan päin ja tunnelma on leppoisa. Siitolapuutarhan kantasaunojat ovat erittäin ystävällistä porukkaa ja turisevat mielellään satunnaisen vierailijan kanssa saunansa historiasta ja maailman menosta. Lisävilvoitusta haluavaa paikalliset yllyttävät virkistäytymään Saunan takana virtaavaan Mätäojaan. Vettä tosin ei ole kuin puolisen metriä, mutta pienellä urheilumielellä siinäkin vilvoittelu onnistuu. Näin mukavassa paikassa myös tarjoilu pelaa: ystävällinen myyjä myy ? kuinka ollakaan? menneen maailman malliin tehtyjä Laitilan limonadeja ja ykkösolutta. Alkoholijuomien nauttiminen on saunassa kielletty, mutta muutama oma keskiolut ei näyttänyt ketään haittaavan.
Kuistilla virvokkeita nauttiessa ei voi kun jälleen kerran hämmästellä mukavaa kiireetöntä tunnelmaa: kerrostaloja ei näy missään ja liikenteen melu jää kauaksi taakse. Kerrassaan hämmästyttävä löytö keskellä ruminta Helsinkiä ja kerrassaan mainio paikka käydä vilvoittelemassa vaikkapa hikisen fillarilenkin jälkeen!
Teksti: SH