Joidenkin ihmisten mielestÀ ei ole mitÀÀn oudompaa kuin saunominen kesÀhelteellÀ. JÀtimme tÀllaiset sanojat omaan arvoonsa ja istuimme pari tuntia kuumassa autossa pÀÀstÀksemme saunomaan Tampereelle keskellÀ kesÀÀ. Kohteena oli Mansesterin saunojen ehdoton helmi, vuonna 1905 perustettu Rajaportin sauna Pispalanharjun pohjoisrinteellÀ. Paikka on helppo löytÀÀ, sillÀ se on aivan paikallisen valtavÀylÀn Pispalan valtatien varressa ja kaiken lisÀksi saunan idyllinen puutalokortteli on merkitty erittÀin selkeÀsti.
Saavumme paikalle saunan juuri parahiksi avaamisaikaan kello 18. Tuoreita vihtojakin oli saatavilla. Toteamme yhdistysvoimin yllÀpidetyn saunan pukuhuonetilat askeettisiksi, mutta sellaisenaan erittÀin viihtyisiksi: tÀÀllÀ sentÀÀn luotetaan kanssasaunojaan eikÀ tavaroitaan tarvitse sulkea lukkojen taakse.
Tietynlainen askeettisuus ja alkuperÀisyys on muutenkin Rajaportin tavaramerkki, vaikka sauna onkin viitisen vuotta sitten kunnostettu talotohtori Kailan johdolla. Peseytyminen tapahtuu löylyhuoneessa ÀmpÀreillÀ, joihin saa kauhoa vettÀ isosta, molempien saunaosastojen puolelle ulottuvasta altaasta, joka tuo saunaan hieman itÀmaista kylpylÀtunnelmaa. Varsinainen saunominen tapahtuu perinteiseen tapaan parvella, jota kiertÀvÀt penkit. Löylyt ovat mitÀ mainioimmat: heittÀmÀllÀ kiukaan luukusta yhden kauhallisen vettÀ saa oikein pehmeÀt ja mukavat syleilyt, mutta lisÀÀmÀllÀ toisen tai kolmannenkin kauhalliseen tulee kiukaasta esiin terÀvyyttÀ.
Vihta on yhÀ korkkaamatta. YritÀmme vaivihkaa vilkuilla, kuinka todelliselta asiantuntijalta vaikuttava, enemmÀn skandinaavisen kuin kreikkalaisen jumalan nÀköinen saunoja kÀyttÀÀ vihtaa. Jostain syystÀ mielenkiintomme havaitaan ja mies kertoo, ettÀ vihtoa voi kahdella tavalla: joko mÀtkitÀÀn voimalla niin ettÀ iho punoittaa kuin pylly jouluna tai sitten annetaan vihdan "tanssia" pitkin ruumiin kÀÀntöpuolta, jolloin vihdan synnyttÀmÀ kuuma ilmavirta tekee työn. YrityksistÀ huolimatta emme oikein pÀÀse sisÀlle vihdan tanssittamiseen. Sen sijaan pÀÀtÀmme jakaa edelleen oppejamme saunomaan tulleelle saksalaisturistille, joka tarttuukin vihtaan reippasti.
Jos saunomisessa kesÀllÀ kaupungissa on jotain erityisen hienoa niin se on vilvoittelu: ulkona tarkenee hyvin eivÀtkÀ hyttyset kiusaa. Rajaportissa on saunojia varten kannettu pihalle riittÀvÀsti penkkejÀ, joissa niin miehet kuin naisetkin istuskelevat nauttimassa auringosta. Ihastelemme puutaloja. Jostain raosta pilkistÀÀ myös NÀsijÀrvi.
Saunan palvelutarjonta on muutenkin mainio: paitsi ettÀ lipunmyyjÀltÀ voi ostaa vihtoja, puhtaita sukkia, kampoja ja parranajotarvikkita, on pihapiirissÀ myös saunayhdistyksen yllÀpitÀmÀ kahvio. Toteamme, ettÀ tarjolla on myös lenkkimakkaraa, jonka kÀristÀmiseksi henkilökunta tarjoutuu virittÀmÀÀn nuotion pihalle. Omasta puolestani pahoittelen, ettei tullut ostettua mukaan soijamakkaroita, mutta onhan sentÀÀn mukava seurata muiden grillausaktiviteetteja. Pikaisesti kyhÀtty nuotio ei tuota kummoista hiillosta, mutta nÀyttÀvÀt makkarat silti hissukseen lÀmpenevÀn. Pihalla hortoileva englantia puhuva hemmo ei sen sijaan jaksa odotella vaan iskee tzieguransa suoraan hiilille ja unohtaa sen siihen hetkeksi niin, ettÀ lerssin pinta on pian hiiltynyt. Mies syö silti makkaran sisukset tyytyvÀisenÀ. Yleisesti meno on pihalla mukavan elÀvÀistÀ, koirakin juoksentelee irti etsien humalaista isÀntÀÀnsÀ pukuhuoneesta.
LöylyjÀ riittÀÀ sulkemisaikaan eli kello kymmeneen saakka hyvin. Kohokohtana on lopuksi vielÀ peseytyminen. Jotenkin saunominen tuntuu mukavammalta pÀÀttÀÀ kaatamalla niskaansa ÀmpÀrillinen vettÀ kuin ottamalla tavallisen lattean suihkun.
Koska saunan kahvilassa ei ole anniskeluoikeuksia, juomme perinteiseen tyyliin saunakahveet. Tarjolla on oikein edustavan kokoisia korvapuusteja ja sÀmpylöitÀ. Illan pÀÀtteeksi opimme vielÀ tÀrkeÀn asian mustasta makkarasta: oikeaa mustaa makkaraa saa vain aamulla Tampereen hallista, illalla nakkikiskalta myytÀvÀ on samaa kamaa kuin muuallakin Suomessa pakastealtaasta löytyvÀ tuontiherkku. Emme siis poikkea enÀÀ snÀgÀrille vaan lÀhdemme ajamaan halki kesÀyön Helsinkiin.
Teksti: AN