ElÀmÀ on joskus hassua: sitÀ tulee ravattua tiettyjen paikkojen ohi huomaamatta, ettÀ siellÀ voisi olla jotain mielenkiintoista. MinÀkin olen fillarilenkillani Vantaanjoen rannalla usein pyörÀillyt erÀÀn vihreÀn puurakennuksen ohi siihen sen kummempaa huomiota kiinnittÀmÀttÀ. Korkeintaan olen ihmetellyt, ettÀ miten ihmeessÀ noin lÀhelle rantaa on saanut rakentaa.
Saunahullujen porukasta joku sitten vinkkasi, ettÀ Pakilan siirtolapuutarhassa on yleisölle avoin sauna. Seuraavan kerran pyörÀillessÀni Pakilassa pÀin pysÀhdyin tihrustelemaan siirtolapuutarhan karttaa ja huomasin Àllistyksekseni, ettÀ kartan mukaan sauna onkin pyörÀilytien ja rannan vÀlissÀ. HeittÀessÀni tÀyskÀÀnnöksen nÀin tuon hÀmÀrÀsti tutun vihreÀn rakennuksen ja paljaan miehen takapuolen vilahtavan aukinaisessa ikkunassa. Hetkinen...tuossahan sen saunan tÀytyy olla!
SiispÀ seuraavana keskiviikkona saunavehkeet mukaan ja baanalle. Miesten saunavuoro oli alkanut jo neljÀltÀ, mutta saunan kuisti oli jo tÀynnÀ hyvÀntulisia saunanpunaisia miehiÀ iloisesti rupatellen. Siirtolapuutarhan kantaporukkaa, arvelin. Rohkeasti vaan sisÀÀn. Kahden ja puolen Euron saunamaksu ei juurikaan kirpaise ja seuraavaksi astun tilavaan pukuhuoneeseen, joka viisikymmentÀluvun tyyliin on sisustettu kapeilla lakatuilla puunrimoilla: yksinkertaista mutta viihtyisÀÀ.
Saunan puolella odottaakin sitten mahtava terÀksinen puulÀmmitteinen umpikiuas. LöylyÀ tulee mukavasti, mutta jostain syystÀ kantaporukka heittelee sitÀ aika sÀÀsteleleÀsti. Löylyt on mukavan kosteat ja ilma vaihtuu mukavasti avonaisten ikkunoiden kautta. Tilaakin on: lauteille mahtuisi varmaan parikymmentÀkin saunojaa.
Löylyn jÀlkeen menemme vilvoittelemaan viihtyisÀlle katetulle kuistille ja nauttimaan virvokkeita. Siirtolapuutarhan saunamestari kertoo saunan tuodun Pohjanmaalta vuonna 1952 ja seuraavana kesÀnÀ ovat siirtolapuutarhalaiset kuulemma ottaneet siinÀ ensimmÀiset löylyt. PerinnettÀ siis löytyy. Kaavoittajakaan ei tainnut olla Vantaanjoen rantojen rakentamisesta ihan yhtÀ tarkka kuin nykyÀÀn.
Toisen saunomiskerran jÀlkeen mieli alkaa tehdÀ polskuttelemaan ja tÀssÀhÀn saunassa sekin onnistuu! Portaita alas vain Vantaanjoen rantaan laiturille ja siitÀ hieman mutaiseen, mutta niin virkistÀvÀÀn veteen! SiinÀ kelluessa tulee mieleen ne monet hikiset Vantaanjoen vartta pitkin tehdyt pyörÀreissut, jolloin samanlainen vilvoittelu olisi kyllÀ maistunut! Noh, ihminen oppii aina uutta...
TÀllaisessa paratiisissa olisi viihtynyt pitempÀÀnkin, mutta miesten saunavuoro on valitettavasti vain kaksi tuntia pitkÀ, joten saunamestari hÀÀtÀÀ kylpijÀt saunasta ja pukuhuoneesta ja alkaa kunnostaa paikkoja tunnin pÀÀstÀ alkavaa naisten vuoroa varten. Kannattaisi ehkÀ vaihtaa miesten ja naisten vuorot toisin pÀin, ehkÀpÀ miesten vuorolle ei paikkoja tarvitsisi niin viimeisen pÀÀlle laitella.
SiitÀ sitten fillarin selkÀÀn ja kotiapÀin tuttua reittiÀ pitkin hyvillÀ mielin: tulipahan taas kerran korkattua uusi sauna melkein Helsingin keskustassa ja vielÀpÀ joen varressa!
Teksti ja kuvat: Seppo Heikkinen
đ Takaisin saunojen listaan