Suomenlinnan Pikku Mustasaaressa sijaitsee Merisotakoulun sauna eli suomenlinnalaisittain rakennus D26.
Kirja Suomenlinnan rakennusten historia vuodelta 1997 kertoo saunasta seuraavaa:
Saunatalo rakennettiin vuosina 1902-04 merisotasairaalan pesulaksi ja saunaksi. Alkujaan miehiStösaunat olivat suuria komppaniasaunoja, joihin mahtui kerralla jopa 70 miestÀ. Miehist0saunojen lisÀksi talossa oli pienemmÀt saunat erikseen upseereille ja aliupseereille.
Suomenlinnan punavankileirin aikana 1918- 19 talossa saunotettiin vankeja. Punavangit muistelivat, kuinka he saivat istua kylmÀssÀ löylyhuoneessa, kunnes lauteiden alta pihisevÀ höyry lÀmmitti saunan. Saunassa ei nÀet ollut lainkaan kiusasta vaan lÀmpö saatiin höyrykattilasta. Vuonna 1929 ylÀkerran pesulasalin ja saunaosaston paikalle tehtiin asuntoja. Alakerran iso pesulasali muutettiin löylyhuoneeksi ja kiuaspuulÀmmitteiseksi.
Vuosien 1991-92 peruskorjauksessa suuri komppaniasauna pesu- ja pukuhuoneineen kunnostettiin lÀhes entiselleen. Alakertaan jÀi myös toinen perhesaunoista.
YllÀ mainittu tieto ja villit muissa saunoissa kuullut tarinat herÀttivÀt uteliaisuutta. Kun sitten elokuussa 2000 oli mahdollista - kiitos Kulttuurivuoden - tutustua Merisotakoulun saunaan, olivat odotukset korkealla.
HilpeÀn ja lyhyen merimatkan jÀlkeen tuli selvÀksi, ettÀ muutama muukin mies oli keksinyt saman idean. Vanhat hyvÀt armeija-ajat tuli mieleen, kun seisoimme yli satapÀisen miesjoukon kanssa siivossa paririvissÀ odottamassa saunaan pÀÀsyÀ.
Kun vihdoin sain univormuiselta pojalta luvan astua sisÀÀn rakennukseen, oli edellÀnI mennyt saunaan jo tasan 100 miestÀ. Pukuhuone oli sen oloinen. Tilaa ei juuri ollut, lopulta kuitenkin onnistuin valloittamaan yhden naulakkokoukun kÀyttööni. Sama tungos jatkui pesuhuoneessa, jossa suihkuun pÀÀsy onnistui vain samalla taktiikalla kuin etuilevien mummojen kurissa pito Anttilassa. RöyhkeydellÀ.
Onneksi löylyhuoneeseen sentÀÀn mahtui. Ja kun oravan ketteryydellÀ siirtyi aina hitusen ylöspÀin, saattoi lopulta sanoa olevansa hyvÀllÀ paikalla useampiportaisen lauteiden ylimmÀllÀ tasolla.
Kuumuus ei haitannut, sillÀ löylyjen kovin terÀ oli antautunut meitÀ ennen kylpeneiden 150 naisen edessÀ. Ei silti tullut punavankien kokemukset kylmÀssÀ saunassa istumisesta mieleen, lÀmpöÀ riitti.
LöylyÀ laitettiin tasaseen tahtiin, mutta hillittyjÀ mÀÀriÀ. Tarina kertoo, ettÀ saunan kiukaalle olisi jossain kosteahkoissa juhlissa roimaistu ÀmpÀrillinen vettÀ. SillÀ seurauksella ettÀ seuraavaksi paikalle piti kutsua lasimestari korjaamaan ulos lentÀneet lasit.
Vilvoitteluun Pikku Mustasaari tarjosi loistavat mahdollisuudet. Saunasta oli vain kymmenkunta askelta mereen ja mukava nurmikko takasi makoilupaikan kaikille halukkaille.
Muutaman löylykierroksen jÀljiltÀ rupesi ruuhka kuitenkin tympimÀÀn ja lopetimme saunomisen pikapesuun ja siirryimme tutustumaan naapurisaaren panimon anteihin.
Saattaa olla, ettÀ Merisotakoulun sauna on maailman suurin, maailman paras se ei kuitenkaan tuolla vÀkimÀÀrÀssÀ ollut. Mutta jos vaikka vain bussilastillinen saunahulluja siellÀ saunoisi, juttu olisi varmasti eri. Mutta se on eri tarina se.
Teksti: IL