Savusauna Suomen toiseksi suurimman kaupungin keskustassa. Mahdotontako? Eihän toki, sillä kyseessähän on Espoo, kaupunki jossa on myös maaseutua lehmineen.
Suomen vanhimmaksi alkuperäisellä paikallaan olevaksi saunaksi epäilty savusauna nököttäää Espoon vanhaa kivikirkkoa vastapäätä. Saunan rakennusajaksi arvellaan 1830-lukua. Hirsinen rakennus on pystytetty aivan Espoonjoen varteen. Saunaa ylläpitää Kuninkaantien saunayhdistys, eikä se normaalisti ole avoinna yleisölle. Eikä yhdistys tällä hetkellä ota lisää jäseniä.
Rakennuksen ikä tulee esille hyvin jo saunan oviaukosta. Pullamössöllä pituuskasvunsa aikaansaanut sukupolvi takoi tasaiseen tahtiin otsaansa yläkamanaan. Nöyryyttä, nöyryyttä saunaan astuttaessa pitää olla. Lauteet olivat korkealla ja sinne kiivettiin jyrkkiä tikkaita. Kaiteita ei ollut, joten lievä varovaisuus oli paikallaan. Oman jännityksensä pimeällä lauteella liikkumiseen tarjosivat erittäin karkeat pellavaiset laudeliinat joita oli myös sattumanvaraisesti sijoiteltu kulkureiteille.
Jossain kaukaisessa nurkassa väijyi iso kivikasa. Reilu roiskaisu vettä ja pehmeänkuuma löyly kietoi saunojan vaippaansa. Ei liian kuuma, vaan tasaisen miellyttävä lämpö nosti hien pintaan ja mustaksi patinoituneita seiniä katsellessa katosi myös stressi ja kiire. Raitista ilmaa tuli lauteille riittävästi, eikä löylyissä ollut tietoakaan mistään savuisesta kitkusta.
Pesutilat olivat lauteiden alapuolella. Pitkäkin mies mahtui huitaisemaan ämpäristä vettä niskaansa. Vilvoittelu sujui leppeässä toukokuisessa illassa mukavasti makkaraa paistellen. Jotkut olivat kuulemma käyneet polskimassa saunan takana virtaavassa mutaisessa joessakin.
Uusi kierros lauteille. Ainoa harmittelun paikka oli se, että väkeä oli sen verran runsaasti ettei lauteille mahtunut oikaisemaan pitkälleen. Normaalissa saunomisasennossa ei ahtaus onneksi päässyt vaivaamaan. Hyvät järjestelyt ennakkoilmoittautumisineen takasivat kaikille paikalle tulleille mukavat ja leppoisat löylyt ilman ahtautta.
Pyyhekuivana mieleen iskee tieto, ettei tästä tavallinen kuolevainen pääse nauttimaan uudelleen. Niinpä vielä kerran, ihan hetkeksi.
Teksti: IL