Toukukuinen ilta on aurinkoinen mutta yhÀ melko viileÀ. SiitÀ huolimatta parikymmentÀ miestÀ pyyhkeet lanteilla istuskelee Harjutorinkadun kivetyksellÀ vilvoittelemassa kun jÀlleen kerran marssimme nykyimÀÀn Kotiharjun saunan ovea. Lippuja myy tÀllÀ kertaa perheyrityksen nuorempi isÀntÀ. Pari vuotta sitten uusittuun, nykyisellÀÀn ainakin kiinteÀn kalustuksensa puolesta varsin siistiin pukuhuoneeseen astuessamme saamme todeta, ettÀ Helsingin vÀhÀisistÀ yleisistÀ saunoista ehdottomaksi ykköseksi noussut Harjis on ainakin nÀin helatorstain aattona kovin suosittu: yhtÀÀn vaatekaappia ei ole enÀÀ vapaana, vaikka sulkemisaika on jo lÀhestymÀssÀ. JÀtÀmme kassit lipunmyyntikoppiin odottelemaan kaappien vapautumista.
Pesutiloissa ja saunassa jatkuu sama ruuhka: suihkuun saa hetken jonotella ja löylyhuoneessa on pakko vÀhÀn sorvata tilaa hanurilleen, ainakin mikÀli mielii istumaan keskusteluetÀissyydelle kaverista. Löylyt ovat silti yhÀ terÀvÀÀt vaikka saunojia on ollut jo alkuiltapÀivÀstÀ asti. Saammekin niistÀ todelliset maistijaiset kun joku hyvÀssÀ nousussa oleva vierailija tulee ovesta sisÀÀn, tarttuu valtavan umpikiukaan löylyhanaan ja toteaa, ettÀ "tehdÀs vÀhÀn tilaa" lorottaen samalla pitkÀt löylyt. Takanurkan lyhyellÀ piippuhyllyllÀ, joka kohoaa lÀhes metrin viereisillÀ seinillÀ kulkevien ylÀlauteiden ylÀpuolelle, irvisteltelevÀt kovanahkaiset löylykollit kuuman höyryn jo pudottaessa porukkaa alemmilta lauteilta. Löylyjen laskeuduttua nousee piippuhyllyltÀ punakan mutta tiukan nÀköinen kaveri, joka suuntaa kiukaalle ja ilmoittaa, ettÀ nyt Àskeinen löylymies lÀhtee saunasta ulos tai sitten hÀn puolestaan alkaa pudotella löylyjÀ. TÀÀllÀ kun on sÀÀntönÀ, ettÀ löylyÀ heitetÀÀn vasta kun on kysytty lupaa ylÀhyllyllÀ istuvilta, ja nÀihin kanta-asiakkaiden sÀÀntöihin on satunnaisten kulkijoiden parasta sopeutua eikÀ toisin pÀin. Tilanne meinaa kuumeta entisestÀÀn, kun joku erehtyy lausumaan lauteilla "Idiootti!". Hieman kapiaiselta nÀyttÀvÀ sÀÀntömestari lÀhtee jo hakemaan uhoajaa aikeinaan kai nostaa tÀmÀ ulos kraivelista, mutta onneksi vÀÀrinkÀsitys saadaan selvitettyÀ. "Idiootti" kun viittasikin lopulta siihen satunnaiseen löylymieheen.
PÀÀtÀmme silti lÀhteÀ viilentÀmÀÀn kuumennutta tilannetta ulkosalle. Saunan edustalla on yhÀ vilinÀÀ, kaikki muovituolit ovat varattuja joten istumme kivetykselle. Maisema on kallioilaisen urbaani, vaikka saunaa vastapÀÀtÀ onkin pieni puisto. Ohikulkevia koiranulkoiluttajia höyryÀvÀt miehet pyyhkeissÀÀn eivÀt nÀytÀ juuri hÀtkÀhdyttÀvÀn. Vain katua ylös horjuva, selvÀsti jo pari pÀivÀÀ tenuttanut hörhöseurue jÀÀ ihmettelemÀÀn nÀkyÀ: karvalakki pÀÀssÀ kulkeva hörhökuningatar alkaa pÀivitellÀ, ettÀ eihÀn noin vÀhissÀ vaatteissa voi vielÀ olla ulkona!
Naisia ei vilvoittelutiloissa juuri nÀy, vaikka tietettÀvÀsti naisten pitÀisi saunoa miehesten kanssa samaan aikaan kerrosta ylempÀnÀ. EhkÀ ne rappuset sitten ovat liikaa. Muutenkin Harjutorilla naiskÀvijöiden mÀÀrÀ on pieni mysteeri: esimerkiksi vuoden 2000 kulttuurikaupunkisaunoissa oli enemmistö kÀvijöistÀ naisia, mutta sen sijaan Harjiksella naiskÀvijöiden mÀÀrÀ on yhÀ ollut alle puolet miespuolisten kÀvijöiden mÀÀrÀstÀ. IlmiötÀ on vaikea selittÀÀ. Mieleen tulee tietenkin se, ettÀ ilmeisen monet naiset saunovat varsin lyhyesti, kun taas Harjutorilla kulttuuri nÀyttÀÀ suosivan monen tunnin löylyttelyÀ.
NÀitÀ viileÀllÀ kivetyksellÀ pohdittuamme toteamme takapuolten jo kylmettyneen ja suuntaamme uudelleen löylyyn. Pesuhuoneessa on pesijÀ juuri harjaamassa asiakasta, mutta muuten tilaa nÀyttÀÀ jo löytyvÀn aiempaa paremmin. Rohkaistuneena suuntaamme löylyhuoneessa piippuhyllylle. Toden totta, löylyt ovat siellÀ homattavasti tiukemmat kuin muualla. Mutta pitÀÀhÀn sitÀ aina silloin tÀllöin selkÀnahkaansa vÀhÀn koetella! Toisella vilvoittelukierroksella jÀÀmme pukuhuoneeseen lueskelemaan pöydÀllÀ olevia iltapÀivÀlehtiÀ. YleensÀ nÀin pÀÀsee juttuun myös muiden asiakkaiden kanssa ja kuulee mitÀ erikoisempia arvioita yhteiskunnallisista tapahtumista. Mutta saunominenhÀn on sosiaalinen tapahtuma eikÀ Harjiksella yleensÀ katsota kieroon erilaisia mielipiteitÀ tai erilaisuutta ylipÀÀnsÀkÀÀn.
Ovien sulkeuttua jo uusilta tulijoilta saa löylyttelyÀ vielÀ jatkaa hyvÀn aikaa. Jos malttaa jÀÀdÀ nautiskelemaan tarpeeksi kauan, voi pÀÀstÀ juttelemaan saunassa itse isÀntien kanssa. Hauskoja juttuja kuulee erityisesti vanhalta isÀnnÀltÀ VÀiskiltÀ, joka mielellÀÀn kertoilee kyselijÀlle saunasta ja sen historiasta.
Helsingin kulttuurikaupunkivuosi tapahtumineen oli ja meni, mutta ainakin yhdestÀ sen hankkeesta jÀi pysyvÀÀ iloa: Kotiharjun sauna remontoitiin kulttuurikaupunkivaroin ja nÀin sauna pelastettiin uhanneltaan rapistumiselta ja mahdolliselta sulkemiselta. Jokainen saunanystÀvÀ voi vain toivoa, ettÀ jatkossakin niin HelsingissÀkin kuin muuallakin Suomessa osattaisiin vastaavalla tavalla arvostaa yleisiÀ saunoja ja ymmÀrtÀÀ niiden merkitys kansalliselle kaupunkikulttuurillemme.
Teksti: AN