🧖‍♀️ Sauna-arvio

Kylmää kyytiä Ourisaaressa

Talviuimareiden kerhon sauna sijaitsee tyrmistyttävän kauniilla paikalla Ourisaaressa Hietaniemen uimarannan vieressä Helsingissä. Helmikuisena hämärtyvänä iltana siellä käydessämme maisemat eivät ehkä olleet parhaimmillaan, mutta ehkä aidoimmillaan, sillä avantouinnistahan tässä saunassa on kysymys.

Pakkasta oli vajaat kymmenen astetta kun lähestyimme saunarakennuksia ja näimme ensimmäisten höyryävien saunojien painuvan hyiseen veteen. Jotkut räpiskelivät muutaman hätäisen vedon ja ryntäsivät ylös avannosta, mutta toiset vetelivät nautinnollisesti pitkiä vetoja kymmenmetrisessä avannossa.

Vaatteita pukuhuoneessa riisuessa jännitys alkoi vähitellen kalvaa vatsaa. Uskaltaako tuonne avantoon mennä? Toisaalta jos ei mene niin nolaako silloin kokonaan itsensä? Näkymät saunan ikkunasta saivat tuon kohtalonkysymyksen kuitenkin hetkeksi mielestä, sillä lauteilta on henkeäsalpaavat näkymät kolmeen suuntaan Seurasaarenselälle.

Avantouimareiden saunassa on se erikoisuus, että miehet ja naiset kylpevät yhdessä, joten uimapuku on pakollinen. Saunaa lämmittää sähkökiuas keraamisin kivin, mutta se on parhaita sähkösaunoja joissa olen käynyt. Kun sauna on erillisessä rakennuksessa niin toimiva ilmastointi on helppo järjestää.

Lämmön varautuessa hitaasti ruumiiseen alkoi jälleen mielessä hiipiä kysymys: uskallanko vai enkö? Mieli teki lykätä uimareissua seuraavan löylyrupeaman jälkeen, mutta järki sanoi, että nyt tai ei koskaan. Siispä pyyhe olalle ja muoviset lipsuttimet jalkaan ja ripeästi kohti avantoa ennen kuin alkaisi kaduttamaan. Avannossa ei sillä hetkellä näyttänyt olevan ketään ja mieleenkin hiipikin ajatus, että entäpä jos sydämeni pysähtyy, niin kuka minut silloin pelastaa? Toisaalta olin tyytyväinen, ettei kukaan vakikävijöistä ollut todistamassa hätäistä kastautumistani.

Rohkeasti työnnyin kuitenkin veteen ja se ei yllättäen tuntunutkaan kylmältä laskeutuessani portaita pitkin alaspäin. Pieni hyppäys ja siellä olin - neljäasteisessa vedessä! Vaikea sanoa ehdinkö tuntea kylmää, sillä aivoni vain takoivat että äkkiä ylös, äkkiä ylös! Samassa toinen lipsutin irtosi jalasta ja katosi jonnekin hyisen veden uumeniin. Onneksi se kuitenkin parin sekunnin jälkeen pomppasi pintaan ja nappasin sen vauhdilla mukaani.

Vedestä noustessani tunsin ensimmäistä kertaa epämiellyttävän tunteen, kun vesi valui pois iholtani kymmenen asteen pakkasessa. Kuitenkin muutaman sekunnin kuluttua tunsin valtavan lämpöaallon tunkevan ihon pintaan ja kylmyys oli yhtäkkiä poissa. Sydän löi kuin vimmattu kipittäessäni jäistä polkua takaisin saunalle päin.

Hieman yllättäen en syöksynytkään takaisin saunan lämpöön, vaan mieli teki jäädä ulos vilvoittelemaan ja nauttimaan erikoisesta pistelevästä kuumotuksesta ihollani. Aloin vähitellen ymmärtää puheet avantouinnin parantavasta vaikutuksesta.

Myöhemmin saunan lämmössä eräs vakikävijöistä kertoi, että hän käy uimassa ja saunomassa tavallisesti 3-4 kertaa viikossa. Joka kerta hän käy uimassa kolme kertaa: ensimmäisellä kerralla vain kastautuen, seuraavalla kerralla tukevien löylyjen jälkeen hän sen sijaan ui avannon ympäri pariinkin kertaan ja viimeisellä vuorolla taas vain kastautuen. Vaivat ovat kuulemma pysyneet poissa. Pakko kai se on uskoa!

Helsingin avantouimareiden sauna on todellakin hyvin erikoislaatuinen paikka. On hienoa vielä löytää tällaisia rauhallisia keitaita tässä kiireisessä maailmassa. Toivottavasti tämä myös pysyy sellaisena, eikä saarta oteta ns. tehokäyttöön.

Teksti: SH