Kulttuurisauna on toista maata
Jo kun Kulttuurisaunaan tulee sisälle, huomaa sen olevan erilainen: kengät jätetään ovensuuhun lattialle tai seinätelineeseen.
Samoin kieltoja on paljon: ei ryhmiä, ei alkoholia, ei puhetta saunassa. Arkkitehtuurikin on omalaatuinen sekoitus maalaamatonta betonia ja puuta. Toinen omistajista on japanilainen, mikä selittänee paikan erilaisuutta. Toisaalta betonihan sopii kyllä Merihaan brutalistiseen ympäristöön.
Aulasta pääsee pukuhuoneeseen, joka on aika pieni ja kostea. Kun kengät jätetään eteiseen, sukat meinaavat kastua heti. Tossut onkin hyvä tuoda mukana. Huoneesta löytyy pienehköt lukolliset kaapit, joihin tavarat saa säilytykseen.
Pesutiloissa saunan minimalismi näkyy siinä, että seinillä ei ole lainkaan kylpyhuonelaattoja – vain maalaamattomat betoniseinät, jotka tietenkin kosteuden vaikutuksesta tummuvat. Vaikutelma on hämmentävä: sauna avattiin vuonna 2013, mutta näyttää paljon vanhemmalta.
Ensimmäistä kertaa saunassa kymmenisen vuotta sitten käydessäni pari venäläistä kaveria ihmetteli saunan ikää. Kun kerroin sen olevan vain vuoden ikäinen, he eivät oikein uskoneet – sanoivat vain, että Neuvostoliitossa oli samanlaisia saunoja.
Saunahuone on samanlainen askeettinen tila. Valoa tuo huoneen päässä oleva ikkuna, josta avautuvat näkymät Kruunuhakaan.
Kiuas on kertalämmitteinen ja pelleteillä lämmitettävä. Löylyä valutetaan kiukaaseen pienestä neliön muotoisesta aukosta. Mitään piiskalöylyjä ei kiukaasta irtoa, vaan tasaista lämpöä. Kauhallisen saa kyllä vettä kiukaalle heittää, ennen kuin löylyä alkaa kunnolla tulla. Kovempi saunoja taas heittäisi toisenkin kauhallisen ja menisi istumaan kiuasta vastapäiseen nurkkaan, jonne ne kovimmat löylyt aina tulevat.
Vilvoitella voi ulkopatiolla. Näkymät sieltä avautuvat itään Kalasatamaan, Korkeasaareen ja Tervasaareen päin. Myös sisätiloissa on pieni vilvoittelutila, johon näkyi saunojia jääneen lukemaan kirjoja ja muuten vain oleilemaan.
Uimaan pääsee kesät talvet, ja sitä varten on hyvät portaat. Ennenhän Kulttuurisauna köllötti Hakaniemen rannassa ylhäisessä yksinäisyydessään, mutta Merihaan sillan rakentamisen jälkeen sijainti muuttui radikaalisti. Pian patiolta voi vilkutella kymmenen metrin päästä kulkeville ratikkamatkustajille. :)
Lisäpalvelut ovat talon henkeen sopivasti niukat. Oman vesipullon saa tuoda mukanaan, mutta tarjolla on myös alkoholittomia juomia, kuten kombuchaa ja teetä. Ruokalistalla minimalismi säilyy: sieltä löytyy muna, suolakurkku ja puuro(!).
Vaikka Kulttuurisaunan zen-mäinen ilmapiiri ei oikein meikäläistä puhuttelekaan, on sillä selkeä oma kohderyhmänsä. Lisäksi kulttuurisaunalta on hieno keksintö aamusauna viikonloppuisin klo 8–11.30. Voin vain kuvitella, miten talvella on hienoa katsella patiolla auringonnousua. Tästä innovaatiosta yksi lisäpiste palvelutasoon.
Mikään normisauna tämä ei todellakaan ole. Tavallaan Kulttuurisauna onkin antiteesi nykyajan hälyisille ravintolasaunoille, joissa saunominen on sivuseikka ja tarkoitus on vain kuluttaa mahdollisimman paljon.
SH. Testattu viimeksi elokuussa 2025.